HAAPAKIMOLA
Maakansan kylistä Haapakimolalla (alkujaan Haapakimoila) on tasaisin ja suoraviivaisin kehityshistoria. Haapakimola on Maakansan suurin kylä, jonka keskustan neljän tien risteyksessä sijaitsee Etelä-Iitin ainoa koulu sekä lähiliikuntapaikka. Kylän yhteinen seuratalo sijaitsee myös Haapakimolassa. Seuraelämä on aktiivista, ja kyläkoulu palvelee Maakansan asukkaita myös kouluaikojen ulkopuolella.
Haapakimolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran v.1480 Sääskjärven ja Haapakimolan rajan vahvistuksen yhteydessä. Tuolloin Artjärven neljänneskuntaan kuuluva Haapakimolan kylä piti sisällään myös Taasian alueen, ja siinä oli v. 1539 neljä taloa.
Haapakimolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran v.1480 Sääskjärven ja Haapakimolan rajan vahvistuksen yhteydessä. Tuolloin Artjärven neljänneskuntaan kuuluva Haapakimolan kylä piti sisällään myös Taasian alueen, ja siinä oli v. 1539 neljä taloa.
Taasia
Haapakimolasta etelään Kimonkylän suuntaan kulkevan tien varrella sijaitsee pieni Taasian kylä. Sen erikoisuus on, että jokainen sen paristakymmenestä asumuksesta on rakennettu aivan maantien tuntumaan. Kylän vanhasta asutuksesta kertovat myös alueella tehdyt arkeologiset löydöt. Kylämaisemalle tunnusomaista ovat puroarot ja laajat, savikkoiset peltoaukeat, joita rikkoo kallioinen välimaasto ja Taasiajoki.
Vuoden 1539 maakirjassa Taasialla mainitaan olleen kaksi taloa. Taasia pysyi pitkään itsenäisenä talonpoikien hallitsemana, syrjäisenä, vanhoihin perinnäistapoihin juuttuneena, kehitykseltään hitaana ja rauhallisena kylänä. 1800-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä se kuitenkin joutui kokemaan vaikean maanomistuksellisen ja taloudellisen murrosajan isojaon myötä.
Vuoden 1539 maakirjassa Taasialla mainitaan olleen kaksi taloa. Taasia pysyi pitkään itsenäisenä talonpoikien hallitsemana, syrjäisenä, vanhoihin perinnäistapoihin juuttuneena, kehitykseltään hitaana ja rauhallisena kylänä. 1800-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä se kuitenkin joutui kokemaan vaikean maanomistuksellisen ja taloudellisen murrosajan isojaon myötä.
muikkula
Haapakimolan vaikutuspiiriin syntyi Muikkulan uudiskylä. Lapinjärveen ja Artjärveen rajoittuva Muikkulan kylä poikkeaa maisematyypiltään muista Maakansan kylistä. Jylhät kalliot, mäet ja mäntykankaat ympäröivät viljelysmaisemaa. Vanhan rakennusperinteen arvostus näkyy alueen pihapiireissä ja kylämaisemassa. Jääkausi on jättänyt jälkensä myös maisemaan, sillä Kankosten kulmilta löytyy myös pari hiidenkirnua. Muikkulan kylä käsittää varsinaisen Maakansan länsiosan Nurmiojan varrella.
Maakirjassa v. 1557 mainittiin Muikkulassa olevan kaksi taloa. Muikkulan talot olivat Haapakimolan ja Taasian taloihin verrattuna keskivertoa talonpoikaistaloa kookkaampia. Taasian ja Muikkulan yhteisnimenä on ollut 1800-luvulla ”Kulma”, sijainnin mukaan. Muikkulan ja Taasian alueella oli myös laaja Maaniitty, jonka paikalla oli aikaisemmin Maakansan viimeinen järvi, ns. Yöjärvi. Tämä niittyalue oli hedelmällistä multamaata ja kullakin talolla oli siellä latonsa. Muikkulan Rusilan vaskivalimossa valmistettiin laadukkaita kelloja ja kulkusia 1800-luvun lopulla usean sukupolven ajan.
Maakirjassa v. 1557 mainittiin Muikkulassa olevan kaksi taloa. Muikkulan talot olivat Haapakimolan ja Taasian taloihin verrattuna keskivertoa talonpoikaistaloa kookkaampia. Taasian ja Muikkulan yhteisnimenä on ollut 1800-luvulla ”Kulma”, sijainnin mukaan. Muikkulan ja Taasian alueella oli myös laaja Maaniitty, jonka paikalla oli aikaisemmin Maakansan viimeinen järvi, ns. Yöjärvi. Tämä niittyalue oli hedelmällistä multamaata ja kullakin talolla oli siellä latonsa. Muikkulan Rusilan vaskivalimossa valmistettiin laadukkaita kelloja ja kulkusia 1800-luvun lopulla usean sukupolven ajan.
Saaranen
Saaranen (Saarainen, Saaroinen) on Sääskjärven kyläkunnan yhteydestä erkaantunut tytärkylä. Ensimmäisen kerran Saaranen mainitaan omana erillisenä kylänään v. 1549 maakirjassa. Saarasten kylä sijaitsee Haapakimolan ja Kausalan puolivälissä. Kyläaukeaa ympyröivät joka puolelta metsäiset kalliot. Kylän alueella virtaa Taasiajoki, jonka rantamilla kasvaa Suomessa erittäin harvinainen taponlehti. Lisäksi kyläaukean halki virtaa Taasiajoen sivuhaara Kaalijoki, aikoinaan kuuluisa rapujoki. Kaalijoen patoamisesta on aika-ajoin puhetta, jotta siihen saataisiin takaisin aiemmin elinvoimaiset rapu- ja kalakannat. Kylässä toimivat aktiivisesti Keski-Iitin Maamiesseura, siihen liittyvä metsän- ja riistanhoito, sekä nuorisoseura. Molemmat seurat täyttivät 100-vuotta vuonna 2010. Kylässä on myös oma kotiseutumuseo.
koliseva
Koliseva sijaitsee Elimäen kirkolle vievän tien varrella.. Sieltä löytyy hyvin hoidettuja maatiloja ja niiden yhteydessä olevaa yritystoimintaa. Kolisevalla sijaitsee myös yli 200 vuotias Karralan kotiseutumuseo tunnelmallisine pihapiireineen. Karralan pihasta lähtee myös Maakansan ainoa merkattu ulkoilureitti, jonka varrella olevalla laavulla voi pysähtyä nauttimaan eväitään. Koliseva on Maakansan kaakkoisin osa puroaroineen ja peltoaukeineen.
Koliseva mainitaan ensimmäisen kerran Elimäen käräjillä v. 1480 Hongiston ja Kolisevan rajojen vahvistuksen yhteydessä. Vanhimman säilyneen maakirjan mukaan Maakansan Koliseva oli tuolloin kahden talon suuruinen ja kuului Haapakimolan lailla Artjärven neljänneskuntaan. Vuonna 1539 toinen Kolisevan taloista oli edelleenkin olemassa oleva Karralan kantatalo.
Koliseva mainitaan ensimmäisen kerran Elimäen käräjillä v. 1480 Hongiston ja Kolisevan rajojen vahvistuksen yhteydessä. Vanhimman säilyneen maakirjan mukaan Maakansan Koliseva oli tuolloin kahden talon suuruinen ja kuului Haapakimolan lailla Artjärven neljänneskuntaan. Vuonna 1539 toinen Kolisevan taloista oli edelleenkin olemassa oleva Karralan kantatalo.
