historia
Käsinkivillä jauhamista Haapakimolassa.
Maakansan jokilaaksoista on löydetty muutamia esineitä jo kivikauden ajalta, mm. alkeellinen kirves Peltolan talon pellosta Haapakimolasta. Kiinteästä asutuksesta ei luultavasti voida puhua, vaan jokilaaksoja myöten tapahtuneesta vilkkaasta liikenteestä rannikolle. Ensimmäiset Kaakkois-Hämeen seuduille tulleet miehet olivat eränkävijöitä, jotka kalastelivat ja metsästivät saloilla riistaa ja turkiseläimiä.
Yksityiskohtainen käsitys Maakansan asutuksen alkuperästä on vaikea muodostaa lähdeaineiston luonteesta johtuen. Vesikansan alue oli vanhan kaskiviljelyn kannalta suotuisampaa, ja Maakansan alue säilyi pitkään vain eränkävijöiden suosiossa. Haapakimolan-Taasian kovat savikot asutettiin, ja suuria kyliä muodostui todennäköisesti vasta peltoviljelyn voimistuessa ja valtiovallan asutustoiminnan myötä. Vasta peltoviljelyn tulo- pääasiassa polttoviljelyn muodossa- merkitsi Maakansan eteläosan lopullista valtausta
Maakansan kylät ovat peräisin 1400 – luvulta, jolloin isot tilat hallitsivat kyliä.
1500-luvulla Kustaa Vaasa muodosti ”Uuden kirkon” (Iittima, Iitma, 1700-luvulta lähtien Ithis, Itis, Iitti), jonka alaisuuteen liitettiin myös silloiset Saaroinen, Haapakimola, Taasia, Muikkula ja Koliseva.
Yksityiskohtainen käsitys Maakansan asutuksen alkuperästä on vaikea muodostaa lähdeaineiston luonteesta johtuen. Vesikansan alue oli vanhan kaskiviljelyn kannalta suotuisampaa, ja Maakansan alue säilyi pitkään vain eränkävijöiden suosiossa. Haapakimolan-Taasian kovat savikot asutettiin, ja suuria kyliä muodostui todennäköisesti vasta peltoviljelyn voimistuessa ja valtiovallan asutustoiminnan myötä. Vasta peltoviljelyn tulo- pääasiassa polttoviljelyn muodossa- merkitsi Maakansan eteläosan lopullista valtausta
Maakansan kylät ovat peräisin 1400 – luvulta, jolloin isot tilat hallitsivat kyliä.
1500-luvulla Kustaa Vaasa muodosti ”Uuden kirkon” (Iittima, Iitma, 1700-luvulta lähtien Ithis, Itis, Iitti), jonka alaisuuteen liitettiin myös silloiset Saaroinen, Haapakimola, Taasia, Muikkula ja Koliseva.
Maakansalainen vanha lato.
1700-luvun loppupuolella tilushajaannus ja hankala yhteistalous johtivat isojakoon. Haapakimolan jakokunnan (Haapakimola, Koliseva, Munakallio, Muikkula) peltojen isojako toimitettiin v. 1787. Isojako toimituksille luonteenomaista oli, että maamittarit saivat kerta toisensa jälkeen suostutella talonpoikia muuttamaan ahtaiden kylätonttien ulkopuolelle. Taasian isojakotoimet pantiin alulle vasta v. 1826. Kyläläiset yrittivät valituskirjelmin ja karttoja piilottelemalla ehkäistä isojaon toteuttamista, mikä lykkäytyikin pitkäksi aikaa. Taasian isojakotoimet venyivät yhtämittaisten riitojen vuoksi pitkällisiksi, ja tämän seurauksena kylän talouselämää hallitsi noina vuosina miltei täydellinen hajaannus ja sekasorto. Isojaon aikaansaamat muutokset muodostuivat erilaisiksi eri kylissä. Pienissä kylissä isojako ei tuonut mukanaan juuri mitään erikoista, mutta Maakansan suurien kasakylien sekaviin maanomistusoloihin tuli melkoisia parannuksia. Käytännössä isojako merkitsi peltojen osalta vain sitä, että annettiin samalle talolle useampia sarkoja rinnakkain samasta lohkosta sen sijaan, että ne olisivat olleet erillään toisistaan.
Miltei mäetön tie Haapakimolasta etelään meren rannikolle oli saatu melkoisen kulkukelpoiseksi 1840-luvulla. Ylen vilkas tämä tie ei kuitenkaan ollut, ja varsinkin sateiden jälkeen kapeaan tiehen ilmestyi sitkeästi kehräsaunion versoja ja tie alkoi viheriöidä. Haapakimolassa sijaitsi ”Savon tien” majatalo, jossa piti olla kaksi huonetta matkustajia varten, yksi hevonen ja yksi varsinainen kyyti. Vuodesta 1932 lähtien majatalot korvattiin kyytipysäkeillä. Kyytipysäkkienkin toiminta lakkautettiin 1938 Iitin alueella.
Miltei mäetön tie Haapakimolasta etelään meren rannikolle oli saatu melkoisen kulkukelpoiseksi 1840-luvulla. Ylen vilkas tämä tie ei kuitenkaan ollut, ja varsinkin sateiden jälkeen kapeaan tiehen ilmestyi sitkeästi kehräsaunion versoja ja tie alkoi viheriöidä. Haapakimolassa sijaitsi ”Savon tien” majatalo, jossa piti olla kaksi huonetta matkustajia varten, yksi hevonen ja yksi varsinainen kyyti. Vuodesta 1932 lähtien majatalot korvattiin kyytipysäkeillä. Kyytipysäkkienkin toiminta lakkautettiin 1938 Iitin alueella.
Kyläsepän pajan nurkkaus Kolisevalla.
Iittiläinen maamies hoiti peltojaan ja niittyjään 1870-luvulla yhä perinteiseen tapaan. Vesikansan muheilla mailla oli omat tapansa, ja Maakansan kovilla savikoilla omansa. 1800-luvun puolivälin jälkeen yrittelijäisyys lisääntyi isojaon ansiosta ja perunan viljely lisääntyi nopeasti. Toisaalta itse viljelymenetelmät pysyivät yhä ennallaan. Kevättulvaisissa pikkujoissa harjoitettiin kausiluontoista tukinuittoa.
Ensimmäinen kansakoulu perustettiin Haapakimolaan jo vuonna 1882. Muikkulan ja Taasian yhteiselle kansakoululle anottiin lupaa v. 1910. Tuohon aikaan kansakouluun pääsy kuitenkin edellytti, että kiertokoulussa oli jo opittu lukemaan ja laskemaan. Tuolloinen koulurakennus oli ”savesta ja kanervista valettu”, betonirakennuksia edeltävänä aikakautena. Nämä savitalot olivat pitkäikäisiä, mutta saviseinät eivät pysyneet kunnolla kiinni ja ne oli tuettava laudoittamalla. Nykyinen koulurakennus valmistui Kolisevantien varteen 1937 ja se saneerattiin vuonna 1988. Haapakimolan kyläkoulu on tällä hetkellä Etelä-Iitin ainoa toimiva koulu.
Ensimmäinen kansakoulu perustettiin Haapakimolaan jo vuonna 1882. Muikkulan ja Taasian yhteiselle kansakoululle anottiin lupaa v. 1910. Tuohon aikaan kansakouluun pääsy kuitenkin edellytti, että kiertokoulussa oli jo opittu lukemaan ja laskemaan. Tuolloinen koulurakennus oli ”savesta ja kanervista valettu”, betonirakennuksia edeltävänä aikakautena. Nämä savitalot olivat pitkäikäisiä, mutta saviseinät eivät pysyneet kunnolla kiinni ja ne oli tuettava laudoittamalla. Nykyinen koulurakennus valmistui Kolisevantien varteen 1937 ja se saneerattiin vuonna 1988. Haapakimolan kyläkoulu on tällä hetkellä Etelä-Iitin ainoa toimiva koulu.
Haapakimolan vanha savesta valettu koulutalo v. 1957.
Vuonna 1904 aloitti toimintansa Taasian osuusmeijeri, joka oli Suomen vanhimpia osuusmeijereitä. Myynti suunnattiin pääasiassa Pietariin ja Taasian meijerin tuotteet olivat hyvässä maineessa. Taasian meijeri yhtyi Valioon vuonna 1920 ja lopetti toiminnan v. 1961.
1900-luvun alkupuolella vahvasti maatalouden ehdoilla elävän Maakansan arkeen kuuluivat piiat ja rengit. Palvelusväkeä saatiin pestuumarkkinoilta. Maakansan talolliset hankkivat palkollisia Elimäen ”pestoopyhänä”, syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen.
Oman kylän myllyt riittivät tyydyttämään paikallisen jauhatustarpeen vielä 1900-luvun alkupuolella. Pieniä myllyjä oli yhä joka kylässä. Haapakimolassa oli kolme pientä vesimyllyä, jotka jauhoivat keväisin tulvaveden aikaan, Kolisevalla oli myös yksi vesimylly, kun taas Muikkulassa oli kaksi tuulimyllyä ja Taasialla yksi. Saarasilla oli sekä yksi vesimyllly, että kaksi tuulimyllyä. Haapakimolassa, Muikkulassa ja Saarasilla oli myös omat sahat.
Iitti on perinteisesti ollut pitkien kirkkomatkojen kunta. Maakansan kirkkoväki kulki matkan kirkolle joko jalan tienvartista nurmikkoista jalkapolkua, metsien halki oikopolkuja talsien tai hevosilla ja kärryillä tai reellä. Kortteeripaikan väelle annettiin tuliaisia, ja Pappilan väentupa ja pitäjäntupa olivat monelle tuttuja yöpymispaikkoja. Kun autoliikenne alkoi, kirkkomatkoja suoritettiin myös kuorma- ja linja-autoilla. Vanhan kristillisen penkkijärjestyksen mukaan miehet ja naiset, Vesikansa ja Maakansa, istuivat kukin omassa osassa kirkkoa. Vesikansan puoli oli pääovelta katsottuna vasen, ja Maakansan oikea.
Polkupyörä, eli ”pikajalka” yleistyi 1800-luvun lopulla ja herätti kummastusta. Haapakimolassa pidettiin vuonna 1913 polkupyöräkilpailut 10 km radalla. Eräs vanhoillinen lehtikirjuri valitti yleisön elämöivän kuin villipedot.
1900-luvun alkupuolella vahvasti maatalouden ehdoilla elävän Maakansan arkeen kuuluivat piiat ja rengit. Palvelusväkeä saatiin pestuumarkkinoilta. Maakansan talolliset hankkivat palkollisia Elimäen ”pestoopyhänä”, syyskuun ensimmäisenä sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen.
Oman kylän myllyt riittivät tyydyttämään paikallisen jauhatustarpeen vielä 1900-luvun alkupuolella. Pieniä myllyjä oli yhä joka kylässä. Haapakimolassa oli kolme pientä vesimyllyä, jotka jauhoivat keväisin tulvaveden aikaan, Kolisevalla oli myös yksi vesimylly, kun taas Muikkulassa oli kaksi tuulimyllyä ja Taasialla yksi. Saarasilla oli sekä yksi vesimyllly, että kaksi tuulimyllyä. Haapakimolassa, Muikkulassa ja Saarasilla oli myös omat sahat.
Iitti on perinteisesti ollut pitkien kirkkomatkojen kunta. Maakansan kirkkoväki kulki matkan kirkolle joko jalan tienvartista nurmikkoista jalkapolkua, metsien halki oikopolkuja talsien tai hevosilla ja kärryillä tai reellä. Kortteeripaikan väelle annettiin tuliaisia, ja Pappilan väentupa ja pitäjäntupa olivat monelle tuttuja yöpymispaikkoja. Kun autoliikenne alkoi, kirkkomatkoja suoritettiin myös kuorma- ja linja-autoilla. Vanhan kristillisen penkkijärjestyksen mukaan miehet ja naiset, Vesikansa ja Maakansa, istuivat kukin omassa osassa kirkkoa. Vesikansan puoli oli pääovelta katsottuna vasen, ja Maakansan oikea.
Polkupyörä, eli ”pikajalka” yleistyi 1800-luvun lopulla ja herätti kummastusta. Haapakimolassa pidettiin vuonna 1913 polkupyöräkilpailut 10 km radalla. Eräs vanhoillinen lehtikirjuri valitti yleisön elämöivän kuin villipedot.
Muikkulan Yrjölän aittoja.
Aiemmin Iitin koko eteläistä osaa tarkoittanut nimitys Maakansa täsmentyi 1900-luvulla tarkoittamaan viittä alueen itäosan maatalousvaltaista kylää, Haapakimolaa, Kolisevaa, Saarasta, Taasiaa ja Muikkulaa. Vanha kievaripaikka Haapakimola oli yhä Maakansan keskuskylä. Kerrotaan, että Koirankirkko nimisellä mäellä olisi asunut noita. Kun mäelle noustiin, hevosen länget aukesivat ja matkaa päästiin jatkamaan vasta kun ne käännettiin nurinpäin. Mäellä oli myös kirkko, ei ihmisen, vaan koiran.
Maakansan alue on ollut historiassa tärkeä raja-alue, jossa vuoroin venäläiset ja ruotsalaiset sotilaat tulivat kyläläisille tutuiksi. 1940-luvun sotavuosina väestö tiivisti rivejään ja ilmaisi isänmaallisia tunteitaan perinteisin keinoin. Nuorisoseura Kajo esimies Eino Kosonen julisti Maakansan seuratalolla uhmakkaasti: ”Huku ei se kansa yöhön, joka valoon rynnistää”. Välirauhan tultua huvielämä pääsi taas vauhtiin. Taasian työväentalolla pidettiin suosittuja Tuuri- ja kuutamotansseja. Maamies- ja nuorisoseuratoiminta virkistyi myös, Saarasiin perustettiin sonniosuuskunta ja Nuorisoseura Kajolla oli näytelmäkursseja. Maakansan seuratalolla syksyllä 1943 pidetyn juhlan kohokohta oli Jalmari Finnen näytelmä Isänmaan tähden. Työväentalon pikkujoulut samana vuonna aiheuttivat jälkipuheita, kun tapahtuman järjestäjät Aseveljet unohtivat palauttaa partaisten miesten kuvat takaisin paikoilleen työväentalon seinille.
Maakansan alue on ollut historiassa tärkeä raja-alue, jossa vuoroin venäläiset ja ruotsalaiset sotilaat tulivat kyläläisille tutuiksi. 1940-luvun sotavuosina väestö tiivisti rivejään ja ilmaisi isänmaallisia tunteitaan perinteisin keinoin. Nuorisoseura Kajo esimies Eino Kosonen julisti Maakansan seuratalolla uhmakkaasti: ”Huku ei se kansa yöhön, joka valoon rynnistää”. Välirauhan tultua huvielämä pääsi taas vauhtiin. Taasian työväentalolla pidettiin suosittuja Tuuri- ja kuutamotansseja. Maamies- ja nuorisoseuratoiminta virkistyi myös, Saarasiin perustettiin sonniosuuskunta ja Nuorisoseura Kajolla oli näytelmäkursseja. Maakansan seuratalolla syksyllä 1943 pidetyn juhlan kohokohta oli Jalmari Finnen näytelmä Isänmaan tähden. Työväentalon pikkujoulut samana vuonna aiheuttivat jälkipuheita, kun tapahtuman järjestäjät Aseveljet unohtivat palauttaa partaisten miesten kuvat takaisin paikoilleen työväentalon seinille.
Muikkulan posti 1940-luvun alussa.
Nuorisoseura Kajo juhli 20-vuotisjuhlaansa vuonna 1957. Tätä varten kunnostettiin myös Maakansan seuratalo. Kajo huolehti nuorten harrastustoiminnasta monipuolisesti erilaisten näytelmien, urheilun ja tanhujen kera, kotiseutua unohtamatta. 1960-1975 viihteestä huolehti myös Mirjam Heikkilän suosittu naisorkesteri, joka oli Maakansasta. Ryhmä syntyi kun aikaisemmin yhdessä soittaneet pojat muuttivat muualle ja soittimet jäivät käyttämättä.
Vuonna 1974 Maakansalla oli vielä oma kirjasto ja kirjastoauto. Taasian kirjasto oli lakkautettu koulutoiminnan lopettamisen yhteydessä ja sulautettu Kausalan kirjastoon. Nykyisin Maakansan asukkaita palvelee yhä mm. Haapakimolan koululla pysähtyvä kirjastoauto.
Teksti ja kuvalähteet:
Iitin historia I osa, Aimo Halila, 2. painos
Iitin historia II osa, Aimo Halila, Lahti 1966
Iitin historia III osa, Olavi Anttila, Jyväskylä 2000
Vuonna 1974 Maakansalla oli vielä oma kirjasto ja kirjastoauto. Taasian kirjasto oli lakkautettu koulutoiminnan lopettamisen yhteydessä ja sulautettu Kausalan kirjastoon. Nykyisin Maakansan asukkaita palvelee yhä mm. Haapakimolan koululla pysähtyvä kirjastoauto.
Teksti ja kuvalähteet:
Iitin historia I osa, Aimo Halila, 2. painos
Iitin historia II osa, Aimo Halila, Lahti 1966
Iitin historia III osa, Olavi Anttila, Jyväskylä 2000